Kennel Sheepwhisper's

Käväistiin Parikkalan näyttelyssä ystäväni Sinin kanssa. Koirista olivat mukana Milou ja Misty. Tuomarina oli Jaana Hartus.

Milou oli VEK ERI2 SA ja PU3

Arvostelu meni näin:

Erinomaisessa kunnossa oleva, erinomaista tyyppiä oleva veteraani. Tasapainoinen luusto & raajat. Ilmeikäs, oikeanmuotoinen pää. Jo hieman pyöreät silmät. Toivoisin hieman täyteläisemmän rungon. Erinomaiset joustavat liikkeet. Hyvä väri.

Misty sai vain H:n :/

Suuri, jäntevässä kunnossa esiintyvä nuori narttu. Riittävät mittasuhteet ja luusto. Runko tulisi olla täyteläisempi ja syvempi. Pitkä, hieman vierasilmeinen pää. Sivuille sijoittuneet kookkaat korvat. Varsin pyöreä kallo. Oikeat kulmaukset. Joustavat liikkeet. Karva ri parhaimmillaan. Varsin lyhyt.

Myö ei vielä Mistyn kanssa lannistuta. Se oli vasta sen eka näyttely ja mulle riittäs jalostusta ajatellen, jos se saisi pari EH:ta… Seuraava neitosen koetus onkin jo Joensuussa kuun lopussa.

Meillä ei vappua sen kummemmin juhlita.  Kyllähän meillä munkkeja, simaa ja muuta hyvää syötävää kuitenkin tietysti on

Suurin syy miksi halusin tänne kirjoittaa on se, että mamman pikku Misty on kasvanut jo aikuiseksi. Niin neidillä alkoi ensimmäinen juoksu. Se muuttaa hieman suunnitelmia agility kurssin osalta eli Mistyn kanssa en sinne pääse :/ Onneks mulla on toi Mimosa, niin voin sen kanssa sinne lähteä…

Viikonloppuna ois myös Mistyn eka näyttely ja sinne nyt kaikesta huolimatta lähdetään ja Milou lähtee myös. Misty on ilmoitettu myös Joensuuhun molemmille päiville. Pitää suunnitella sit noiden näyttelyiden jälkeen näyttelykalenteria eteen päin. Pari muuta näyttelyä ois myös mielessä ennen sivuerkkaria…

Jos Mistyllä ei oo luustokuvauksissa mitään erikoista ja juoksut menee ok, niin meillä saattaa taas olla pentuja tulossa pitkästä aikaa Eli toivon mukaa soopeleita. Pari urosta onkin jo hautumassa mitetintämyssyssä

Sanna ja Sheepwhisper’s sheltit toivottavat täten kaikille Iloista Vappua!

Oltiin koirien kanssa pihalla viettämässä kaunista aurinkoista kevätpäivää. Otin samalla koirista myös muutamia kuvia. Tässä parhaimpia niistä:

Misty on nyt ilmoitettu muutamaan näyttelyyn. Lisäksi muutama näyttely sen varalle ois vielä noiden jälkeenkin. Kunhan nyt ensin katsoo miten noissa menee. On meinaan tuolla tyttösellä kokoa vähän liikaa. Nyt jotain 38cm säkä tällä hetkellä. Kumpa ei enää kasvais. Liperin kennelkerhon agilityn alkeiskurssille laittelin hakemuksen. Toivottavasti Mistyn kaa sinne päästäisiin Mistyllä meinaan siihen ois kapasiteettia ja virtaa. Taistelutahtoakin alkaa olla jo hyvin mun makuuni Tämmöistäpä tällä kertaa. Pitää lähteä välillä töitä paiskimaan, lehmät kutsuvat lypsylle…

Olin koirien kanssa tänään ulkosalla. Mistyn kanssa harjoittelimme näyttelyjuttuja ja yritin kuvailla tyttösiä. Mie sain joulupukilta kameran ja en oo vielä kunnolla oppinut käyttämään sitä. Sen takia nää kuvat on tämmöisiä kuin ovat eli eivät aina kauhean tarkkoja.

Tässä kuitenkin pari kuvaa:

Meidän elomme on jatkunut hyvin rauhallisena ja eipä tässä ole mitään kummempaa kerennyt tapahtua. Näyttelyissä ois tässä keväällä tarkoitus käydä Miloun ja Mistyn kanssa. Mistyn kanssa ollaankin vähän harjoiteltu näyttelyesiintymistä. Keväästä ja kesästä on tulossa todella kiireinen juhlien ja opinnäytetyöni takia. Mistylle oottelen ensimmäistä juoksua ja kesällä käytän sen sitten luustosyynissä. Jos kaikki menee hyvin, mutta minun tapauksessani se voi olla aika epätodennäköistä, saattaa meillä olla pupseja tiedossa jossain vaiheessa tulevaisuudessa Josko mie viimein saisin ittelle jätettyä kotiin sen ikioman kasvatin. Mila on edelleen ollut mielessäni, eikä se sieltä ikinä tule katoamaankaan. Soopelin paikka olisikin avoinna sydämmessäni ja sen takia Mistyn sulhanen tuleekin olemaan vaalea soopeli. Oon vaan taas kerran todennut sen, että soopeli on se miun väri ja tulee aina olemaan…

Milou kävi tänään pyörähtämässä Tuusniemellä kehässä pitkästä aikaa. Milou oli veteraaniluokan kakkonen ERI:llä kera SA:n. Kiitokset Sinille avusta!

Kuten jo aikaisemmasta kirjoituksestani käy ilmi niin Mila on ollut jo jonkin aikaa kipeänä.

No Mila söi antibioottikuurin loppuun. Se oli jo välillä paljon parempi, mutta sitten se taas muuttui hirmu apaattiseksi, vaikka lääkekuuri oli vielä päällä. Sain torstaille ajan tutulle eläinlääkärille ja valmistauduin siihen, että tulen takaisin ehkä vain kolmen koiran kanssa.

Mila ei ois millään halunnut mennä eläinlääkäriin. Odotusaulastakin se olisi koko ajan halunnut lähteä pois. Otettiin se uus rtg-kuva ja valitettavasti varjostuma ei ollut kadonnut minnekkään. Joten katsoin parhaaksi päästää rakkaan kultani tuskistaan heti. On se ollutkin viimeisen kuukauden ajan jo sen verran kipeä, että en enää jäänyt miettimään päätöstäni. Tosi rauhallisesti Mila sitten lähti ja äitini kerkesi vielä tulla tuekseni ja hyvästelemään Milan.

Onhan sitä tosi paha mieli. Mila oli se ensimmäinen ja tärkein sheltti elämässäni ja sitä ei voi kukaan muu korvata. Kuitenkin elämä jatkuu ja onneksi minulle jää vielä kolme ihanaa koiraa, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa…

Aika paljon on tapahtunut viimeaikoina elämässämme. Muutimme maalle Liperiin, mikä on aivan mahtavaa. Koirilla on tilaa ja temmeltää ulkona ja sisällä riittämiin Treenaaminen on jäänyt vähemmälle muuttokiireiden ja opiskelun takia. Luultavasti en enää kertakaikkiaan kerkeä treenaamaan niin aktiivisesti kuin ennen elämän tilanteeni takia. Mutta pitää sitä noita nuorimpia ainakin yrittää kouluttaa.

On sitä hieman ikävääkin kerrottavaa. Misty pienoinen on niin vauhdikas persoona ja leikin temmellyksessä sai varpaan sijoiltaan. Eläinlääkärissä se laitettiin takaisin paikoilleen ja käskettiin pitää tukisidettä kolme viikkoa. Side on jo pari viikkoa ollut tassussa, joten viikko ois enää onneksi jäljellä. Sitten tuo Milana. Mila on ollut jo syksyn hieman kipeänä ja nyt aloimme kunnolla selvittämään, mikä sillä on. Rtg kuvathan siitä otettiin ja keuhkojen kohdalla oli paljon varjostumaa. Eläinlääkäri ei ollut varma, onko kyseessä paha tulehdus vai kasvain. Saimme antibiootit ja kuurin jälkeen otetaan uudet kuvat ja katsotaan tuomio. On se ihan hirveetä katsoa vierestä ja katsoa koiran kakomista vierestä, eikä voi tehdä mitään. Pitää vaan ootella, että antibiootti alkaisi vaikuttamaan ja antaa kipulääkettä.

Jospa se meidän huono tuuri alkaisi tästä mennä parempaan suuntaan kevättä kohti mentäessä. Minä ainakin niin rakastan ulkoilla koirien kanssa talvimaisessa keväisessä ilmassa Mukavaa tammikuun jatkoa toivottelevat Sanna ja Sheepwhisper’s sheltit!

Aika rauhallista on tämä elämämme ollut viime aikoina. Tokoa ollaan käyty koirien kanssa treenailemassa kerran viikkoon Kiteellä.  Loppu vuosi otetaan ihan rauhallisesti ja aletaan odottelemaan Joulua Itse tosin olen töissä paistelemassa karjalanpiirakoita ja sen saralla vauhtia ja hulinaa on riittämiin.

Ensi vuodelle olen suunnitellut, jopa muutamaa näyttelyä. Jos suunnitelmat eivät muutu suuntana olisi ainakin Tuusniemi, Lieksa ja Joensuun näyttely tietenkin. Ja eiköhän sitä Milan kanssa yritetä uudestaan BH:ta.

Sheepwhisper’s sheltit toivottavat rauhallista ja rentouttavaa Joulun aikaa!